virike
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋirikeˣ/
- tavutus: vi‧ri‧ke
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | virike | virikkeet |
| genetiivi | virikkeen | virikkeiden virikkeitten |
| partitiivi | virikettä | virikkeitä |
| akkusatiivi | virike; virikkeen |
virikkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | virikkeessä | virikkeissä |
| elatiivi | virikkeestä | virikkeistä |
| illatiivi | virikkeeseen | virikkeisiin virikkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | virikkeellä | virikkeillä |
| ablatiivi | virikkeeltä | virikkeiltä |
| allatiivi | virikkeelle | virikkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | virikkeenä | virikkeinä |
| translatiivi | virikkeeksi | virikkeiksi |
| abessiivi | virikkeettä | virikkeittä |
| instruktiivi | – | virikkein |
| komitatiivi | – | virikkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | virikkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
viriket- | |
Etymologia
muokkaaliittyy sanojen viri, virittää, vireä, virkeä yms. yhteyteen;[2] Sana on ollut äytössä 1800-luvun jälkipuoliskolta[3].
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: virikkeellinen, virikkeetön, virikkeinen
Yhdyssanat
muokkaavirikehäkki, virikekirja, virikeköyhä, virikerikas, virikeympäristö
Aiheesta muualla
muokkaa- virike Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A
- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. virike.
- ↑ Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.