virike
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋirikeˣ/
- tavutus: vi‧ri‧ke
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | virike | virikkeet |
genetiivi | virikkeen | virikkeiden virikkeitten |
partitiivi | virikettä | virikkeitä |
akkusatiivi | virike; virikkeen |
virikkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | virikkeessä | virikkeissä |
elatiivi | virikkeestä | virikkeistä |
illatiivi | virikkeeseen | virikkeisiin virikkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | virikkeellä | virikkeillä |
ablatiivi | virikkeeltä | virikkeiltä |
allatiivi | virikkeelle | virikkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | virikkeenä | virikkeinä |
translatiivi | virikkeeksi | virikkeiksi |
abessiivi | virikkeettä | virikkeittä |
instruktiivi | – | virikkein |
komitatiivi | – | virikkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | virikkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
viriket- |
Etymologia muokkaa
Käytössä 1800-luvun jälkipuoliskolta[2].
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: virikkeellinen, virikkeetön, virikkeinen
Yhdyssanat muokkaa
virikehäkki, virikekirja, virikeköyhä, virikerikas, virikeympäristö
Aiheesta muualla muokkaa
- virike Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A
- ↑ Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.