Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

yllyke (48)

  1. jokin jonka on tarkoitus yllyttää, kiihottaa, kannustaa johonkin

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈylːykeˣ/
  • tavutus: yl‧ly‧ke

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yllyke yllykkeet
genetiivi yllykkeen yllykkeiden
yllykkeitten
partitiivi yllykettä yllykkeitä
akkusatiivi yllyke;
yllykkeen
yllykkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi yllykkeessä yllykkeissä
elatiivi yllykkeestä yllykkeistä
illatiivi yllykkeeseen yllykkeisiin
yllykkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi yllykkeellä yllykkeillä
ablatiivi yllykkeeltä yllykkeiltä
allatiivi yllykkeelle yllykkeille
muut sijamuodot
essiivi yllykkeenä yllykkeinä
translatiivi yllykkeeksi yllykkeiksi
abessiivi yllykkeettä yllykkeittä
instruktiivi yllykkein
komitatiivi yllykkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo yllykkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
yllyket-

Etymologia muokkaa

-ke-johdos yltyä/yllyttää-verbivartalosta. Käytössä 1800-luvun puolivälistä[1].

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • yllyke Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.