kimmoke
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkimːokeˣ/
- tavutus: kim‧mo‧ke
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kimmoke | kimmokkeet |
genetiivi | kimmokkeen | kimmokkeiden kimmokkeitten |
partitiivi | kimmoketta | kimmokkeita |
akkusatiivi | kimmoke; kimmokkeen |
kimmokkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kimmokkeessa | kimmokkeissa |
elatiivi | kimmokkeesta | kimmokkeista |
illatiivi | kimmokkeeseen | kimmokkeisiin kimmokkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kimmokkeella | kimmokkeilla |
ablatiivi | kimmokkeelta | kimmokkeilta |
allatiivi | kimmokkeelle | kimmokkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kimmokkeena | kimmokkeina |
translatiivi | kimmokkeeksi | kimmokkeiksi |
abessiivi | kimmokkeetta | kimmokkeitta |
instruktiivi | – | kimmokkein |
komitatiivi | – | kimmokkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kimmokkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kimmoket- |
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kimmoke Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A