heräte
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈheræt̪eˣ/
- tavutus: he‧rä‧te
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | heräte | herätteet |
genetiivi | herätteen | herätteiden herätteitten |
partitiivi | herätettä | herätteitä |
akkusatiivi | heräte; herätteen |
herätteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | herätteessä | herätteissä |
elatiivi | herätteestä | herätteistä |
illatiivi | herätteeseen | herätteisiin herätteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | herätteellä | herätteillä |
ablatiivi | herätteeltä | herätteiltä |
allatiivi | herätteelle | herätteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | herätteenä | herätteinä |
translatiivi | herätteeksi | herätteiksi |
abessiivi | herätteettä | herätteittä |
instruktiivi | – | herättein |
komitatiivi | – | herätteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | herättee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
herätet- |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-C