Substantiivi

muokkaa

heräte (48-C)[1]

Katso artikkeli Heräte Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. alkusysäys, kimmoke, virike, kannustin, kipinä
    Hän sai siihen herätteen radio-ohjelmasta.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈheræt̪eˣ/
  • tavutus: he‧rä‧te

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi heräte herätteet
genetiivi herätteen herätteiden
herätteitten
partitiivi herätettä herätteitä
akkusatiivi heräte;
herätteen
herätteet
sisäpaikallissijat
inessiivi herätteessä herätteissä
elatiivi herätteestä herätteistä
illatiivi herätteeseen herätteisiin
herätteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi herätteellä herätteillä
ablatiivi herätteeltä herätteiltä
allatiivi herätteelle herätteille
muut sijamuodot
essiivi herätteenä herätteinä
translatiivi herätteeksi herätteiksi
abessiivi herätteettä herätteittä
instruktiivi herättein
komitatiivi herätteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo herättee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
herätet-

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

herätemiina, heräteraivaaja

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-C