hallinto-oikeus

Suomi

hallinto-oikeus (40)

(oikeustiede) tuomioistuin, josta haetaan muutosta viranomaisen ratkaisuun
(oikeustiede, ei monikkoa) oikeustieteen haara, joka käsittelee viranomaisten ja yksityisoikeudellisten tahojen välisiä oikeussuhteita

Ei saa sekoittaa sanaan hallintaoikeus.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hallinto-oikeus	hallinto-oikeudet
genetiivi	hallinto-oikeuden	hallinto-oikeuksien
partitiivi	hallinto-oikeutta	hallinto-oikeuksia
akkusatiivi	hallinto-oikeus; hallinto-oikeuden	hallinto-oikeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	hallinto-oikeudessa	hallinto-oikeuksissa
elatiivi	hallinto-oikeudesta	hallinto-oikeuksista
illatiivi	hallinto-oikeuteen	hallinto-oikeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hallinto-oikeudella	hallinto-oikeuksilla
ablatiivi	hallinto-oikeudelta	hallinto-oikeuksilta
allatiivi	hallinto-oikeudelle	hallinto-oikeuksille
muut sijamuodot
essiivi	hallinto-oikeutena	hallinto-oikeuksina
translatiivi	hallinto-oikeudeksi	hallinto-oikeuksiksi
abessiivi	hallinto-oikeudetta	hallinto-oikeuksitta
instruktiivi	–	hallinto-oikeuksin
komitatiivi	–	hallinto-oikeuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	hallinto-oikeude-
vahva vartalo	hallinto-oikeute-
konsonantti- vartalo	hallinto-oikeut-

yhdyssana sanoista hallinto ja oikeus

1. oikeustieteen haara, joka käsittelee viranomaisten ja yksityisoikeudellisten tahojen välisiä oikeussuhteita