halvaantunut
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaahalvaantunut (47)
- sellainen, jolta puuttuu normaali kyky liikkumiseen
- (kuvaannollisesti) toimintakykynsä menettänyt
Etymologia
muokkaa- verbin partisiippimuodosta
Substantiivi
muokkaahalvaantunut (47)
- henkilö, jolla on halvaus
Etymologia
muokkaaVerbi
muokkaahalvaantunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä halvaantua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | halvaantunut | halvaantuneet |
| genetiivi | halvaantuneen | halvaantuneiden halvaantuneitten |
| partitiivi | halvaantunutta | halvaantuneita |
| akkusatiivi | halvaantunut; halvaantuneen |
halvaantuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | halvaantuneessa | halvaantuneissa |
| elatiivi | halvaantuneesta | halvaantuneista |
| illatiivi | halvaantuneeseen | halvaantuneisiin halvaantuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | halvaantuneella | halvaantuneilla |
| ablatiivi | halvaantuneelta | halvaantuneilta |
| allatiivi | halvaantuneelle | halvaantuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | halvaantuneena | halvaantuneina |
| translatiivi | halvaantuneeksi | halvaantuneiksi |
| abessiivi | halvaantuneetta | halvaantuneitta |
| instruktiivi | – | halvaantunein |
| komitatiivi | – | halvaantuneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |