SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

halvaus (39)[1]

  1. (patologia) lihaksen hallinnan täydellinen ja pysyvä menetys

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈhɑlʋɑus/ tai /ˈhɑlʋɑu̯s/
  • tavutus: hal‧va‧us / hal‧vaus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi halvaus halvaukset
genetiivi halvauksen halvausten
halvauksien
partitiivi halvausta halvauksia
akkusatiivi halvaus;
halvauksen
halvaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi halvauksessa halvauksissa
elatiivi halvauksesta halvauksista
illatiivi halvaukseen halvauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi halvauksella halvauksilla
ablatiivi halvaukselta halvauksilta
allatiivi halvaukselle halvauksille
muut sijamuodot
essiivi halvauksena halvauksina
translatiivi halvaukseksi halvauksiksi
abessiivi halvauksetta halvauksitta
instruktiivi halvauksin
komitatiivi halvauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo halvaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
halvaus-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • halvaus Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39