Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sydänhalvaus (39)

  1. (patologia) sydämen hallinnan täydellinen ja pysyvä menetys, joka johtaa aina välittömään kuolemaan
    Ukin saama äkillinen sydänkohtaus johti pian sydänhalvaukseen, minkä vuoksi tämä nukkui pois 82-vuotiaana.

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sydänhalvaus sydänhalvaukset
genetiivi sydänhalvauksen sydänhalvausten
sydänhalvauksien
partitiivi sydänhalvausta sydänhalvauksia
akkusatiivi sydänhalvaus;
sydänhalvauksen
sydänhalvaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi sydänhalvauksessa sydänhalvauksissa
elatiivi sydänhalvauksesta sydänhalvauksista
illatiivi sydänhalvaukseen sydänhalvauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sydänhalvauksella sydänhalvauksilla
ablatiivi sydänhalvaukselta sydänhalvauksilta
allatiivi sydänhalvaukselle sydänhalvauksille
muut sijamuodot
essiivi sydänhalvauksena sydänhalvauksina
translatiivi sydänhalvaukseksi sydänhalvauksiksi
abessiivi sydänhalvauksetta sydänhalvauksitta
instruktiivi sydänhalvauksin
komitatiivi sydänhalvauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sydänhalvaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sydänhalvaus-

Etymologia muokkaa

yhdyssana sanoista sydän ja halvaus

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa