Substantiivi

muokkaa

hanki (7-G)

  1. maassa oleva kerros lunta
  2. lumen kovettunut pinta

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhɑŋki/, [ˈhɑŋk̟i]
  • tavutus: han‧ki

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hanki hanget
genetiivi hangen hankien
(hankein)
partitiivi hankea hankia
akkusatiivi hanki;
hangen
hanget
sisäpaikallissijat
inessiivi hangessa hangissa
elatiivi hangesta hangista
illatiivi hankeen hankiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hangella hangilla
ablatiivi hangelta hangilta
allatiivi hangelle hangille
muut sijamuodot
essiivi hankena hankina
translatiivi hangeksi hangiksi
abessiivi hangetta hangitta
instruktiivi hangin
komitatiivi hankine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hange-
vahva vartalo hanke-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hankikanto, hankikeli, hankikylvö, keväthanki, lumihanki, umpihanki

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hanki Kielitoimiston sanakirjassa
  • hanki Tieteen termipankissa

hanki

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä hankkia
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä hankkia
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä hankkia