Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hanki (7-G)

  1. maassa oleva kerros lunta
  2. lumen kovettunut pinta

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑŋki/, [ˈhɑŋk̟i]
  • tavutus: han‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hanki hanget
genetiivi hangen hankien
(hankein)
partitiivi hankea hankia
akkusatiivi hanki;
hangen
hanget
sisäpaikallissijat
inessiivi hangessa hangissa
elatiivi hangesta hangista
illatiivi hankeen hankiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hangella hangilla
ablatiivi hangelta hangilta
allatiivi hangelle hangille
muut sijamuodot
essiivi hankena hankina
translatiivi hangeksi hangiksi
abessiivi hangetta hangitta
instruktiivi hangin
komitatiivi hankine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hange-
vahva vartalo hanke-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

hankikanto, hankikeli, hankikylvö, keväthanki, lumihanki, umpihanki

Aiheesta muualla muokkaa

  • hanki Kielitoimiston sanakirjassa
  • hanki Tieteen termipankissa

Verbi muokkaa

hanki

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä hankkia
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä hankkia
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä hankkia