Substantiivi

muokkaa

hankikanto (1-J)[1]

  1. tilanne, jossa lumihanki kestää kulkemista upottamatta, kantaa kulkijaa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhɑŋkiˌkɑnt̪o/
  • tavutus: han‧ki‧kan‧to

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hankikanto hankikannot
genetiivi hankikannon hankikantojen
partitiivi hankikantoa hankikantoja
akkusatiivi hankikanto;
hankikannon
hankikannot
sisäpaikallissijat
inessiivi hankikannossa hankikannoissa
elatiivi hankikannosta hankikannoista
illatiivi hankikantoon hankikantoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hankikannolla hankikannoilla
ablatiivi hankikannolta hankikannoilta
allatiivi hankikannolle hankikannoille
muut sijamuodot
essiivi hankikantona hankikantoina
translatiivi hankikannoksi hankikannoiksi
abessiivi hankikannotta hankikannoitta
instruktiivi hankikannoin
komitatiivi hankikantoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hankikanno-
vahva vartalo hankikanto-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J