Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hankikanto (1-J)[1]

  1. tilanne, jossa lumihanki kestää kulkemista upottamatta, kantaa kulkijaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑŋkiˌkɑnt̪o/
  • tavutus: han‧ki‧kan‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hankikanto hankikannot
genetiivi hankikannon hankikantojen
partitiivi hankikantoa hankikantoja
akkusatiivi hankikanto;
hankikannon
hankikannot
sisäpaikallissijat
inessiivi hankikannossa hankikannoissa
elatiivi hankikannosta hankikannoista
illatiivi hankikantoon hankikantoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hankikannolla hankikannoilla
ablatiivi hankikannolta hankikannoilta
allatiivi hankikannolle hankikannoille
muut sijamuodot
essiivi hankikantona hankikantoina
translatiivi hankikannoksi hankikannoiksi
abessiivi hankikannotta hankikannoitta
instruktiivi hankikannoin
komitatiivi hankikantoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hankikanno-
vahva vartalo hankikanto-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J