Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

haravointi (5-J)[1]

  1. haravan käyttö; maan puhdistaminen roskista t. lehdistä haravaa käyttäen
  2. etsintäoperaatio, jonkin järjestelmällinen läpikäynti

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑrɑˌʋoi̯nt̪i/
  • tavutus: ha‧ra‧voin‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haravointi haravoinnit
genetiivi haravoinnin haravointien
(haravointein)
partitiivi haravointia haravointeja
akkusatiivi haravointi;
haravoinnin
haravoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi haravoinnissa haravoinneissa
elatiivi haravoinnista haravoinneista
illatiivi haravointiin haravointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi haravoinnilla haravoinneilla
ablatiivi haravoinnilta haravoinneilta
allatiivi haravoinnille haravoinneille
muut sijamuodot
essiivi haravointina haravointeina
translatiivi haravoinniksi haravoinneiksi
abessiivi haravoinnitta haravoinneitta
instruktiivi haravoinnein
komitatiivi haravointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo haravoinni-
vahva vartalo haravointi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-J