harhaileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaharhaileminen (38)
- teonnimi verbistä harhailla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harhaileminen | harhailemiset |
| genetiivi | harhailemisen | harhailemisten harhailemisien |
| partitiivi | harhailemista | harhailemisia |
| akkusatiivi | harhaileminen; harhailemisen |
harhailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harhailemisessa | harhailemisissa |
| elatiivi | harhailemisesta | harhailemisista |
| illatiivi | harhailemiseen | harhailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harhailemisella | harhailemisilla |
| ablatiivi | harhailemiselta | harhailemisilta |
| allatiivi | harhailemiselle | harhailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harhailemisena (harhailemisna) |
harhailemisina |
| translatiivi | harhailemiseksi | harhailemisiksi |
| abessiivi | harhailemisetta | harhailemisitta |
| instruktiivi | – | harhailemisin |
| komitatiivi | – | harhailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | harhailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
harhailemis- | |