Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

harkitsevuus (40)

  1. se, että on harkitseva

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑrkit̪ˌseʋuːs/
  • tavutus: har‧kit‧se‧vuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harkitsevuus harkitsevuudet
genetiivi harkitsevuuden harkitsevuuksien
partitiivi harkitsevuutta harkitsevuuksia
akkusatiivi harkitsevuus;
harkitsevuuden
harkitsevuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi harkitsevuudessa harkitsevuuksissa
elatiivi harkitsevuudesta harkitsevuuksista
illatiivi harkitsevuuteen harkitsevuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi harkitsevuudella harkitsevuuksilla
ablatiivi harkitsevuudelta harkitsevuuksilta
allatiivi harkitsevuudelle harkitsevuuksille
muut sijamuodot
essiivi harkitsevuutena harkitsevuuksina
translatiivi harkitsevuudeksi harkitsevuuksiksi
abessiivi harkitsevuudetta harkitsevuuksitta
instruktiivi harkitsevuuksin
komitatiivi harkitsevuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo harkitsevuude-
vahva vartalo harkitsevuute-
konsonantti-
vartalo
harkitsevuut-

Etymologia muokkaa

sanan harkitseva vartalosta harkitsev- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa