harkitsevuus

Suomi

Substantiivi

harkitsevuus (40)

se, että on harkitseva

Ääntäminen

IPA: /ˈhɑrkit̪ˌseʋuːs/
tavutus: har‧kit‧se‧vuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	harkitsevuus	harkitsevuudet
genetiivi	harkitsevuuden	harkitsevuuksien
partitiivi	harkitsevuutta	harkitsevuuksia
akkusatiivi	harkitsevuus; harkitsevuuden	harkitsevuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	harkitsevuudessa	harkitsevuuksissa
elatiivi	harkitsevuudesta	harkitsevuuksista
illatiivi	harkitsevuuteen	harkitsevuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	harkitsevuudella	harkitsevuuksilla
ablatiivi	harkitsevuudelta	harkitsevuuksilta
allatiivi	harkitsevuudelle	harkitsevuuksille
muut sijamuodot
essiivi	harkitsevuutena	harkitsevuuksina
translatiivi	harkitsevuudeksi	harkitsevuuksiksi
abessiivi	harkitsevuudetta	harkitsevuuksitta
instruktiivi	–	harkitsevuuksin
komitatiivi	–	harkitsevuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	harkitsevuude-
vahva vartalo	harkitsevuute-
konsonantti- vartalo	harkitsevuut-

Etymologia

sanan harkitseva vartalosta harkitsev- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on harkitseva

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

harkitsevuus Kielitoimiston sanakirjassa