Katso myös: Harva, härva

Adjektiivi

muokkaa

harva (9) (komparatiivi harvempi, superlatiivi harvin) (taivutus[luo])

  1. sellainen, joka ei ole tiheä, taaja t. tuuhea
    harva metsä
    harva parta
    Harvat kerrat, jolloin siellä kävin...
    Harva asutus on syrjäseuduille tyypillistä.
    Harva joukko oli kokoontunut hiljaiseen mielenosoitukseen.
  2. (ihmisistä) harvalukuinen, vähälukuinen; ei moni, eivät monet
    Harvat ihmiset hallitsevat ensiaputaidot.
    Harva ihminen tietää, kuinka tulisi toimia kolarin sattuessa.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhɑrʋɑ/
  • tavutus: har‧va

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Idiomit

muokkaa

Pronomini

muokkaa

harva

  1. (indefiniittinen) ei moni, muutama, jokunen

Käännökset

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

harva (9)[1]

  1. adjektiivi substantiivisessa käytössä, usein ihmisiin viittaamassa
    Harvat ja valitut pääsevät osallistumaan Linnan kutsuille.
    Harva tietää, kuinka toimia kolarin sattuessa. (HS.fi)

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • harva Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 2214, 3774 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Inkeroinen

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

harva

  1. harva

Ruotsi

muokkaa

harva (1)

  1. karhita, äestää
  2. (arkikielessä) raataa

Adverbi

muokkaa

harva

  1. harvoin
    seda juhtub harva
    sellaista sattuu harvoin

Taivutus

muokkaa
  • komparatiivi harvem = harvemini
  • superlatiivi harvemini, kõige harvem = kõige harvemini

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9