Substantiivi

muokkaa

hasardi (5)[1]

  1. sattuma
  2. uhka
  3. uhkapeli

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhɑsɑrdi/
  • tavutus: ha‧sar‧di

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hasardi hasardit
genetiivi hasardin hasardien
(hasardein)
partitiivi hasardia hasardeja
akkusatiivi hasardi;
hasardin
hasardit
sisäpaikallissijat
inessiivi hasardissa hasardeissa
elatiivi hasardista hasardeista
illatiivi hasardiin hasardeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hasardilla hasardeilla
ablatiivi hasardilta hasardeilta
allatiivi hasardille hasardeille
muut sijamuodot
essiivi hasardina hasardeina
translatiivi hasardiksi hasardeiksi
abessiivi hasarditta hasardeitta
instruktiivi hasardein
komitatiivi hasardeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hasardi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

ranskan hasard ja espanjan azar < arabian zahr ’noppa’ tai jasara ’pelata noppaa’ tai ’uskaltaa’[2]

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
  2. Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.