Wikipedia
Katso artikkeli Hauki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Hauki

Substantiivi

muokkaa

hauki (7-D)

  1. pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyvä, Suomessa koko maan sisävesissä ja rannikkoalueilla elävä petokalalaji Esox lucius

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhɑu̯ki/
  • tavutus: hau‧ki

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hauki hauet
genetiivi hauen haukien
(haukein)
partitiivi haukea haukia
akkusatiivi hauki;
hauen
hauet
sisäpaikallissijat
inessiivi hauessa hauissa
elatiivi hauesta hauista
illatiivi haukeen haukiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hauella hauilla
ablatiivi hauelta hauilta
allatiivi hauelle hauille
muut sijamuodot
essiivi haukena haukina
translatiivi haueksi hauiksi
abessiivi hauetta hauitta
instruktiivi hauin
komitatiivi haukine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo haue-
vahva vartalo hauke-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Ehkä hyvin vanha slaavilainen lainasana[1] tai laina itämeren alueella myöhäispronssikaudella puhutusta muinaiskielestä [2].

Tästä johtuvia sanoja: hauis.

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hauenkoukku, hauenkutu, hauenleuka, hauenpyynti, merihauki

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hauki Kielitoimiston sanakirjassa
  • hauki Tieteen termipankissa
  • hauki Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  • Artikkeli 5222 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Idiomit

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana hauki.
  2. Topias Haikala: Ennen suomea ja saamea Suomen alueella puhuttiin lukuisia kadonneita kieliä — kielitieteilijät ovat löytäneet niistä jäänteitä. Yliopisto-lehti, 21.10.2022. Artikkelin verkkoversio Viitattu 12.11.2022.