Substantiivi

muokkaa

havainne (48-J)

  1. mikä tahansa luomus – varsinkin kuva – jonka tarkoituksena on vähintään osapuilleen havainnollistaa, millainen sen esittämä kohde on

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhɑʋɑi̯nːeˣ/
  • tavutus: ha‧vain‧ne

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi havainne havainteet
genetiivi havainteen havainteiden
havainteitten
partitiivi havainnetta havainteita
akkusatiivi havainne;
havainteen
havainteet
sisäpaikallissijat
inessiivi havainteessa havainteissa
elatiivi havainteesta havainteista
illatiivi havainteeseen havainteisiin
havainteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi havainteella havainteilla
ablatiivi havainteelta havainteilta
allatiivi havainteelle havainteille
muut sijamuodot
essiivi havainteena havainteina
translatiivi havainteeksi havainteiksi
abessiivi havainteetta havainteitta
instruktiivi havaintein
komitatiivi havainteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo havaintee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
havainnet-

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

havainne

  1. (taivutusmuoto) aktiivin potentiaalin preesensin konnegaatiomuoto verbistä havaita