havitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahavitteleminen (38)
- teonnimi verbistä havitella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | havitteleminen | havittelemiset |
| genetiivi | havittelemisen | havittelemisten havittelemisien |
| partitiivi | havittelemista | havittelemisia |
| akkusatiivi | havitteleminen; havittelemisen |
havittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | havittelemisessa | havittelemisissa |
| elatiivi | havittelemisesta | havittelemisista |
| illatiivi | havittelemiseen | havittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | havittelemisella | havittelemisilla |
| ablatiivi | havittelemiselta | havittelemisilta |
| allatiivi | havittelemiselle | havittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | havittelemisena (havittelemisna) |
havittelemisina |
| translatiivi | havittelemiseksi | havittelemisiksi |
| abessiivi | havittelemisetta | havittelemisitta |
| instruktiivi | – | havittelemisin |
| komitatiivi | – | havittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | havittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
havittelemis- | |