Substantiivi

muokkaa

heikenne (48-J)[1]

  1. (valokuvaus) kemikaali, jolla heikennetään kehityksen jälkeen liian tiheää filmiä muuttamalla sen metallinen hopea helppoliukoisiksi yhdisteiksi
    Myös liian tummien paperisten valokuvien korjailuun voidaan käyttää heikennettä.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhei̯kenːeˣ/
  • tavutus: hei‧ken‧ne

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi heikenne heikenteet
genetiivi heikenteen heikenteiden
heikenteitten
partitiivi heikennettä heikenteitä
akkusatiivi heikenne;
heikenteen
heikenteet
sisäpaikallissijat
inessiivi heikenteessä heikenteissä
elatiivi heikenteestä heikenteistä
illatiivi heikenteeseen heikenteisiin
heikenteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi heikenteellä heikenteillä
ablatiivi heikenteeltä heikenteiltä
allatiivi heikenteelle heikenteille
muut sijamuodot
essiivi heikenteenä heikenteinä
translatiivi heikenteeksi heikenteiksi
abessiivi heikenteettä heikenteittä
instruktiivi heikentein
komitatiivi heikenteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo heikentee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
heikennet-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

heikenne

  1. (taivutusmuoto) potentiaalin preesensin konnegaatiomuoto verbistä heiketä

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-J