heiluminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaheiluminen (38)
- teonnimi verbistä heilua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heiluminen | heilumiset |
| genetiivi | heilumisen | heilumisten heilumisien |
| partitiivi | heilumista | heilumisia |
| akkusatiivi | heiluminen; heilumisen |
heilumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heilumisessa | heilumisissa |
| elatiivi | heilumisesta | heilumisista |
| illatiivi | heilumiseen | heilumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heilumisella | heilumisilla |
| ablatiivi | heilumiselta | heilumisilta |
| allatiivi | heilumiselle | heilumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heilumisena (heilumisna) |
heilumisina |
| translatiivi | heilumiseksi | heilumisiksi |
| abessiivi | heilumisetta | heilumisitta |
| instruktiivi | – | heilumisin |
| komitatiivi | – | heilumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | heilumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
heilumis- | |