heinikko
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- heinälajeista koostuva monivuotinen kasvusto, jota ei pidetä matalana leikkaamalla
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhei̯nikːo/
- tavutus: hei‧nik‧ko
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | heinikko | heinikot |
genetiivi | heinikon | heinikoiden heinikoitten heinikkojen |
partitiivi | heinikkoa | heinikkoja heinikoita |
akkusatiivi | heinikko; heinikon |
heinikot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | heinikossa | heinikoissa |
elatiivi | heinikosta | heinikoista |
illatiivi | heinikkoon | heinikkoihin heinikoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | heinikolla | heinikoilla |
ablatiivi | heinikolta | heinikoilta |
allatiivi | heinikolle | heinikoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | heinikkona | heinikkoina heinikoina |
translatiivi | heinikoksi | heinikoiksi |
abessiivi | heinikotta | heinikoitta |
instruktiivi | – | heinikoin |
komitatiivi | – | heinikkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | heiniko- | |
vahva vartalo | heinikko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: heinikkoinen
Aiheesta muualla
muokkaa- heinikko Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A