Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

heinikko (4-A)[1]

  1. heinälajeista koostuva monivuotinen kasvusto, jota ei pidetä matalana leikkaamalla

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhei̯nikːo/
  • tavutus: hei‧nik‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi heinikko heinikot
genetiivi heinikon heinikoiden
heinikoitten
heinikkojen
partitiivi heinikkoa heinikkoja
heinikoita
akkusatiivi heinikko;
heinikon
heinikot
sisäpaikallissijat
inessiivi heinikossa heinikoissa
elatiivi heinikosta heinikoista
illatiivi heinikkoon heinikkoihin
heinikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi heinikolla heinikoilla
ablatiivi heinikolta heinikoilta
allatiivi heinikolle heinikoille
muut sijamuodot
essiivi heinikkona heinikkoina
heinikoina
translatiivi heinikoksi heinikoiksi
abessiivi heinikotta heinikoitta
instruktiivi heinikoin
komitatiivi heinikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo heiniko-
vahva vartalo heinikko-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A