heittiö
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
heittiö (3)
- kunniaton tai moraaliton henkilö
- pikkurikollinen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: [heitːiø]
Tavutus muokkaa
- tavutus: heit‧ti‧ö
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heittiö | heittiöt |
| genetiivi | heittiön | heittiöiden heittiöitten |
| partitiivi | heittiötä | heittiöitä |
| akkusatiivi | heittiö; heittiön |
heittiöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heittiössä | heittiöissä |
| elatiivi | heittiöstä | heittiöistä |
| illatiivi | heittiöön | heittiöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heittiöllä | heittiöillä |
| ablatiivi | heittiöltä | heittiöiltä |
| allatiivi | heittiölle | heittiöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heittiönä | heittiöinä |
| translatiivi | heittiöksi | heittiöiksi |
| abessiivi | heittiöttä | heittiöittä |
| instruktiivi | – | heittiöin |
| komitatiivi | – | heittiöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | heittiö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- heittiö Kielitoimiston sanakirjassa