renttu
|
Tämän sana-artikkelin tietojen paikkaansapitävyys on kyseenalaistettu, ja artikkeli tarvitsee tarkistamista. Artikkelin keskustelusivulla voi keskustella epäselvyyksistä. |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (miespuolisesta henkilöstä, käytetään hyvin harvoin naisesta) retku, retale, retkale, heittiö
- Se mies oli täysi renttu ja alkoholisti.
- (miespuolisesta henkilöstä, käytetään hyvin harvoin naisesta) ketku, kelmi, ketale, ketkale, lurjus
- Naisen ihastuksen kohde on usein joku renttu.
- huonokuntoinen vaate
- Ei ole mitä laittaisi päälleen, pelkkiä renttuja vain.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈrent̪ːu/
- tavutus: rent‧tu
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | renttu | rentut |
| genetiivi | rentun | renttujen |
| partitiivi | renttua | renttuja |
| akkusatiivi | renttu; rentun |
rentut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rentussa | rentuissa |
| elatiivi | rentusta | rentuista |
| illatiivi | renttuun | renttuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rentulla | rentuilla |
| ablatiivi | rentulta | rentuilta |
| allatiivi | rentulle | rentuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | renttuna | renttuina |
| translatiivi | rentuksi | rentuiksi |
| abessiivi | rentutta | rentuitta |
| instruktiivi | – | rentuin |
| komitatiivi | – | renttuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | rentu- | |
| vahva vartalo | renttu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
3. huonokuntoinen vaate
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- renttu Kielitoimiston sanakirjassa