renttu

Tämän sana-artikkelin tietojen paikkansapitävyys on kyseenalaistettu, ja artikkeli tarvitsee tarkistamista.

Artikkelin keskustelusivulla voi keskustella epäselvyyksistä.

Kaikki tarkistettavat sivut

Suomi

Substantiivi

renttu (1-C)

(miespuolisesta henkilöstä, käytetään hyvin harvoin naisesta) retku, retale, retkale, heittiö
Se mies oli täysi renttu ja alkoholisti.
(miespuolisesta henkilöstä, käytetään hyvin harvoin naisesta) ketku, kelmi, ketale, ketkale, lurjus
Naisen ihastuksen kohde on usein joku renttu.
huonokuntoinen vaate
Ei ole mitä laittaisi päälleen, pelkkiä renttuja vain.

Ääntäminen

IPA: /ˈrent̪ːu/

tavutus: rent‧tu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	renttu	rentut
genetiivi	rentun	renttujen
partitiivi	renttua	renttuja
akkusatiivi	renttu; rentun	rentut
sisäpaikallissijat
inessiivi	rentussa	rentuissa
elatiivi	rentusta	rentuista
illatiivi	renttuun	renttuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rentulla	rentuilla
ablatiivi	rentulta	rentuilta
allatiivi	rentulle	rentuille
muut sijamuodot
essiivi	renttuna	renttuina
translatiivi	rentuksi	rentuiksi
abessiivi	rentutta	rentuitta
instruktiivi	–	rentuin
komitatiivi	–	renttuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	rentu-
vahva vartalo	renttu-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. retku, retale, retkale, heittiö

englanti: bum, yob

ranska: salaud

3. huonokuntoinen vaate

englanti: rag

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

juopporenttu

Aiheesta muualla

renttu Kielitoimiston sanakirjassa