ketku
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈket̪ku/
- tavutus: ket‧ku
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ketku | ketkut |
genetiivi | ketkun | ketkujen |
partitiivi | ketkua | ketkuja |
akkusatiivi | ketku; ketkun |
ketkut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ketkussa | ketkuissa |
elatiivi | ketkusta | ketkuista |
illatiivi | ketkuun | ketkuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ketkulla | ketkuilla |
ablatiivi | ketkulta | ketkuilta |
allatiivi | ketkulle | ketkuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ketkuna | ketkuina |
translatiivi | ketkuksi | ketkuiksi |
abessiivi | ketkutta | ketkuitta |
instruktiivi | – | ketkuin |
komitatiivi | – | ketkuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ketku- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. epäluotettavuuteen taipuvainen henkilö
|
Aiheesta muualla muokkaa
- ketku Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1