SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

heitto (1)

  1. heittämisen teko
    Timo yritti heittää hattunsa naulakkoon, mutta heitto meni ohi.
  2. (arkikieltä) keskustelun lomassa sanottu vitsi tms.
    Kun kerran keksii hyvän heiton, ei sitä millään malta olla käyttämättä.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈhei̯t̪ːo/
  • tavutus: heit‧to

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi heitto heitot
genetiivi heiton heittojen
partitiivi heittoa heittoja
akkusatiivi heitto;
heiton
heitot
sisäpaikallissijat
inessiivi heitossa heitoissa
elatiivi heitosta heitoista
illatiivi heittoon heittoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi heitolla heitoilla
ablatiivi heitolta heitoilta
allatiivi heitolle heitoille
muut sijamuodot
essiivi heittona heittoina
translatiivi heitoksi heitoiksi
abessiivi heitotta heitoitta
instruktiivi heitoin
komitatiivi heittoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

johdos sanasta heittää (heitt- + -o)

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

heittokalastus, heittokello, heittokirves, heitto-onki, heittopaino, heittopaula, heittoploki, heittopussi, heittopylpyrä, heittopyörä, heittoraja, heittoraja, heittorengas, heittosarja, heittosiima, seittosuunta, heittosarja, heittotappara, heittoterä, heittotulos, heittotuomari, heittouistin, heittovapa, heittoveitsi, heittoverkko, heittovuoro, keihäänheitto, kiekonheitto, sisäheitto, vedenheitto

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • heitto Kielitoimiston sanakirjassa