Suomi muokkaa

 
Heitto [1]

Substantiivi muokkaa

heitto (1)

  1. heittämisen teko
    Timo yritti heittää hattunsa naulakkoon, mutta heitto meni ohi.
  2. luvun, liikeradan tms. poikkeaminen tarkasta, suorasta tai mitatusta
    Vaa'assa on muutaman gramman heitto.
    Leveälanteisen naisen kävelytyylissä on lantion ylimääräistä kiertoa ja heittoa.
  3. (arkikieltä) keskustelun lomassa sanottu vitsi tms.
    Kun kerran keksii hyvän heiton, ei sitä millään malta olla käyttämättä.
  4. (keilailu) pallon saattaminen vierimään radalle

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhei̯t̪ːo/
  • tavutus: heit‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi heitto heitot
genetiivi heiton heittojen
partitiivi heittoa heittoja
akkusatiivi heitto;
heiton
heitot
sisäpaikallissijat
inessiivi heitossa heitoissa
elatiivi heitosta heitoista
illatiivi heittoon heittoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi heitolla heitoilla
ablatiivi heitolta heitoilta
allatiivi heitolle heitoille
muut sijamuodot
essiivi heittona heittoina
translatiivi heitoksi heitoiksi
abessiivi heitotta heitoitta
instruktiivi heitoin
komitatiivi heittoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo heito-
vahva vartalo heitto-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä heittää (heitt- + -o)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

heitto-onki, heittoistuin, heittokalastus, heittokello, heittokirves, heittopaino, heittopaula, heittoploki, heittopussi, heittopylpyrä, heittopyörä, heittoraja, heittorengas, heittosarja, heittosiima, heittotappara, heittoterä, heittotulos, heittotuomari, heittouistin, heittovapa, heittoveitsi, heittoverkko, heittovuoro, huulenheitto, keihäänheitto, kiekonheitto, seittosuunta, sisäheitto, vedenheitto

Aiheesta muualla muokkaa

  • heitto Kielitoimiston sanakirjassa