heitukka

Suomi

heitukka (14-A)

nuoruutensa tähden vielä hieman ymmärtämätön tyttö
tytön heitukka
naikkonen, moraaliltaan tai tavoitteiltaan kevyehkö nainen
(historia) haidukki, heidukki eli unkarilainen tai balkanilainen turkkilaisvaltaa vastaan sotinut sissi (unk. hajdú)

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	heitukka	heitukat
genetiivi	heitukan	heitukoiden heitukoitten heitukkojen (heitukkain)
partitiivi	heitukkaa	heitukoita heitukkoja
akkusatiivi	heitukka; heitukan	heitukat
sisäpaikallissijat
inessiivi	heitukassa	heitukoissa
elatiivi	heitukasta	heitukoista
illatiivi	heitukkaan	heitukkoihin heitukoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	heitukalla	heitukoilla
ablatiivi	heitukalta	heitukoilta
allatiivi	heitukalle	heitukoille
muut sijamuodot
essiivi	heitukkana	heitukkoina heitukoina
translatiivi	heitukaksi	heitukoiksi
abessiivi	heitukatta	heitukoitta
instruktiivi	–	heitukoin
komitatiivi	–	heitukoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	heituka-
vahva vartalo	heitukka-
konsonantti- vartalo	-

unkarin sanasta hajdú ’rosvo’, mon. hajdúk) < turkin sanasta haydut (’rosvo’). Sanan feminiinistyminen on tapahtunut suomessa. Vielä 1900-luvun alussa sanalla tarkoitettiin yleensä miestä merkityksissä ’kätyri’, ’henkivartija’.^[1]

↑ Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.