Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hengästys (39)

  1. hengästymisen tila; hengästyneisyys

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈheŋːæst̪ys/
  • tavutus: hen‧gäs‧tys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hengästys hengästykset
genetiivi hengästyksen hengästysten
hengästyksien
partitiivi hengästystä hengästyksiä
akkusatiivi hengästys;
hengästyksen
hengästykset
sisäpaikallissijat
inessiivi hengästyksessä hengästyksissä
elatiivi hengästyksestä hengästyksistä
illatiivi hengästykseen hengästyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hengästyksellä hengästyksillä
ablatiivi hengästykseltä hengästyksiltä
allatiivi hengästykselle hengästyksille
muut sijamuodot
essiivi hengästyksenä hengästyksinä
translatiivi hengästykseksi hengästyksiksi
abessiivi hengästyksettä hengästyksittä
instruktiivi hengästyksin
komitatiivi hengästyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hengästykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hengästys-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä hengästyä (hengästy- + -s)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa