henry
Katso myös: Henry |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahenry (1)
- (sähköoppi) induktanssin SI-järjestelmän mukainen yksikkö (tunnus H)
- (fysiikka) permeanssin SI-järjestelmän mukainen yksikkö (tunnus H)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhenry/ tai /ˈhenri/
- tavutus: hen‧ry
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | henry | henryt |
genetiivi | henryn | henryjen |
partitiivi | henryä | henryjä |
akkusatiivi | henry; henryn |
henryt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | henryssä | henryissä |
elatiivi | henrystä | henryistä |
illatiivi | henryyn | henryihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | henryllä | henryillä |
ablatiivi | henryltä | henryiltä |
allatiivi | henrylle | henryille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | henrynä | henryinä |
translatiivi | henryksi | henryiksi |
abessiivi | henryttä | henryittä |
instruktiivi | – | henryin |
komitatiivi | – | henryine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | henry- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa- sähkömagnetismiin perehtyneen amerikkalaisen tiedemiehen Joseph Henryn (1797–1878) mukaan.
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaRinnakkaismuodot
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaEnglanti
muokkaaSubstantiivi
muokkaahenry (monikko henrys)