SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

heppu (1-B)[1]

  1. (arkikieltä) (yleensä miespuolinen) henkilö

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈhepːu/
  • tavutus: hep‧pu

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi heppu heput
genetiivi hepun heppujen
partitiivi heppua heppuja
akkusatiivi heppu;
hepun
heput
sisäpaikallissijat
inessiivi hepussa hepuissa
elatiivi hepusta hepuista
illatiivi heppuun heppuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hepulla hepuilla
ablatiivi hepulta hepuilta
allatiivi hepulle hepuille
muut sijamuodot
essiivi heppuna heppuina
translatiivi hepuksi hepuiksi
abessiivi heputta hepuitta
instruktiivi hepuin
komitatiivi heppuine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • heppu Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-B