herättäjä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaherättäjä (10)
- henkilö, joka herättää
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈheræt̪ˌt̪æjæ/
- tavutus: he‧rät‧tä‧jä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | herättäjä | herättäjät |
| genetiivi | herättäjän | herättäjien (herättäjäin) |
| partitiivi | herättäjää | herättäjiä |
| akkusatiivi | herättäjä; herättäjän |
herättäjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | herättäjässä | herättäjissä |
| elatiivi | herättäjästä | herättäjistä |
| illatiivi | herättäjään | herättäjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | herättäjällä | herättäjillä |
| ablatiivi | herättäjältä | herättäjiltä |
| allatiivi | herättäjälle | herättäjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | herättäjänä | herättäjinä |
| translatiivi | herättäjäksi | herättäjiksi |
| abessiivi | herättäjättä | herättäjittä |
| instruktiivi | – | herättäjin |
| komitatiivi | – | herättäjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | herättäjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka herättää
|
Aiheesta muualla
muokkaa- herättäjä Kielitoimiston sanakirjassa