herättäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaherättäminen (38)
- teonnimi verbistä herättää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | herättäminen | herättämiset |
genetiivi | herättämisen | herättämisten herättämisien |
partitiivi | herättämistä | herättämisiä |
akkusatiivi | herättäminen; herättämisen |
herättämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | herättämisessä | herättämisissä |
elatiivi | herättämisestä | herättämisistä |
illatiivi | herättämiseen | herättämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | herättämisellä | herättämisillä |
ablatiivi | herättämiseltä | herättämisiltä |
allatiivi | herättämiselle | herättämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | herättämisenä (herättämisnä) |
herättämisinä |
translatiivi | herättämiseksi | herättämisiksi |
abessiivi | herättämisettä | herättämisittä |
instruktiivi | – | herättämisin |
komitatiivi | – | herättämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | herättämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
herättämis- |