herättävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä herätä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi herättävä herättävät
genetiivi herättävän herättävien
(herättäväin)
partitiivi herättävää herättäviä
akkusatiivi herättävä; herättävän herättävät
sisäpaikallissijat
inessiivi herättävässä herättävissä
elatiivi herättävästä herättävistä
illatiivi herättävään herättäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi herättävällä herättävillä
ablatiivi herättävältä herättäviltä
allatiivi herättävälle herättäville
muut sijamuodot
essiivi herättävänä herättävinä
translatiivi herättäväksi herättäviksi
abessiivi herättävättä herättävittä
instruktiivi herättävin
komitatiivi herättävine

herättävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä herättää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi herättävä herättävät
genetiivi herättävän herättävien
(herättäväin)
partitiivi herättävää herättäviä
akkusatiivi herättävä; herättävän herättävät
sisäpaikallissijat
inessiivi herättävässä herättävissä
elatiivi herättävästä herättävistä
illatiivi herättävään herättäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi herättävällä herättävillä
ablatiivi herättävältä herättäviltä
allatiivi herättävälle herättäville
muut sijamuodot
essiivi herättävänä herättävinä
translatiivi herättäväksi herättäviksi
abessiivi herättävättä herättävittä
instruktiivi herättävin
komitatiivi herättävine