Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hiekoitin (33-C)

  1. laite, jolla levitetään hiekkaa eli hiekoitetaan

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhie̯koi̯t̪in/
  • tavutus: hie‧koi‧tin

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hiekoitin hiekoittimet
genetiivi hiekoittimen hiekoittimien
hiekoitinten
partitiivi hiekoitinta hiekoittimia
akkusatiivi hiekoitin;
hiekoittimen
hiekoittimet
sisäpaikallissijat
inessiivi hiekoittimessa hiekoittimissa
elatiivi hiekoittimesta hiekoittimista
illatiivi hiekoittimeen hiekoittimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hiekoittimella hiekoittimilla
ablatiivi hiekoittimelta hiekoittimilta
allatiivi hiekoittimelle hiekoittimille
muut sijamuodot
essiivi hiekoittimena
(hiekoitinna)
hiekoittimina
translatiivi hiekoittimeksi hiekoittimiksi
abessiivi hiekoittimetta hiekoittimitta
instruktiivi hiekoittimin
komitatiivi hiekoittimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hiekoittime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hiekoitin-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä hiekoittaa (hiekoit- + -in)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa