Substantiivi

muokkaa

hienous (40)[1]

  1. se, että on hieno
  2. (monikollinen) jollekin ominaiset erikoisuudet, ominaisuudet
    Mitä uusia hienouksia tuossa kännykässä on?

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhie̯nous/ tai /ˈhie̯nou̯s/
  • tavutus: hie‧no‧us / hie‧nous

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hienous hienoudet
genetiivi hienouden hienouksien
partitiivi hienoutta hienouksia
akkusatiivi hienous;
hienouden
hienoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi hienoudessa hienouksissa
elatiivi hienoudesta hienouksista
illatiivi hienouteen hienouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hienoudella hienouksilla
ablatiivi hienoudelta hienouksilta
allatiivi hienoudelle hienouksille
muut sijamuodot
essiivi hienoutena hienouksina
translatiivi hienoudeksi hienouksiksi
abessiivi hienoudetta hienouksitta
instruktiivi hienouksin
komitatiivi hienouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hienoude-
vahva vartalo hienoute-
konsonantti-
vartalo
hienout-

Etymologia

muokkaa

sanan hieno vartalosta hieno- ja suffiksista -us

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

epähienous

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hienous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40