hihkaisu

Suomi

Substantiivi

hihkaisu (1)

(ihmisen tuottama) yksittäinen lyhytkestoinen korkeataajuuksinen huuto

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hihkaisu	hihkaisut
genetiivi	hihkaisun	hihkaisujen
partitiivi	hihkaisua	hihkaisuja
akkusatiivi	hihkaisu; hihkaisun	hihkaisut
sisäpaikallissijat
inessiivi	hihkaisussa	hihkaisuissa
elatiivi	hihkaisusta	hihkaisuista
illatiivi	hihkaisuun	hihkaisuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hihkaisulla	hihkaisuilla
ablatiivi	hihkaisulta	hihkaisuilta
allatiivi	hihkaisulle	hihkaisuille
muut sijamuodot
essiivi	hihkaisuna	hihkaisuina
translatiivi	hihkaisuksi	hihkaisuiksi
abessiivi	hihkaisutta	hihkaisuitta
instruktiivi	–	hihkaisuin
komitatiivi	–	hihkaisuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hihkaisu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi hihkaista (vokaalivartalo hihkais|e-) + johdin -u

Käännökset

1. (yksittäinen ihmisen tuottama lyhytkestoinen korkeataajuuksinen huuto

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

hihkaisu Kielitoimiston sanakirjassa