hihkaisu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
hihkaisu (1)
- (ihmisen tuottama) yksittäinen lyhytkestoinen korkeataajuuksinen huuto
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hihkaisu | hihkaisut |
| genetiivi | hihkaisun | hihkaisujen |
| partitiivi | hihkaisua | hihkaisuja |
| akkusatiivi | hihkaisu; hihkaisun |
hihkaisut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hihkaisussa | hihkaisuissa |
| elatiivi | hihkaisusta | hihkaisuista |
| illatiivi | hihkaisuun | hihkaisuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hihkaisulla | hihkaisuilla |
| ablatiivi | hihkaisulta | hihkaisuilta |
| allatiivi | hihkaisulle | hihkaisuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hihkaisuna | hihkaisuina |
| translatiivi | hihkaisuksi | hihkaisuiksi |
| abessiivi | hihkaisutta | hihkaisuitta |
| instruktiivi | – | hihkaisuin |
| komitatiivi | – | hihkaisuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hihkaisu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
johdos sanasta hihkaista (hihkais- + -u)
Käännökset muokkaa
1. (yksittäinen ihmisen tuottama lyhytkestoinen korkeataajuuksinen huuto
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |