hikoilu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhikoi̯lu/
- tavutus: hi‧koi‧lu
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hikoilu | hikoilut |
| genetiivi | hikoilun | hikoilujen hikoiluiden hikoiluitten |
| partitiivi | hikoilua | hikoiluita hikoiluja |
| akkusatiivi | hikoilu; hikoilun |
hikoilut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hikoilussa | hikoiluissa |
| elatiivi | hikoilusta | hikoiluista |
| illatiivi | hikoiluun | hikoiluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hikoilulla | hikoiluilla |
| ablatiivi | hikoilulta | hikoiluilta |
| allatiivi | hikoilulle | hikoiluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hikoiluna | hikoiluina |
| translatiivi | hikoiluksi | hikoiluiksi |
| abessiivi | hikoilutta | hikoiluitta |
| instruktiivi | – | hikoiluin |
| komitatiivi | – | hikoiluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hikoilu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. se, että hikoilee
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- hikoilu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2