hiki
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahiki (7)
- pienten hikirauhasten erite, neste jota kuumuudessa leviää ihon pintaan
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhiki/
- tavutus: hi‧ki
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hiki | hiet |
genetiivi | hien | hikien (hikein) |
partitiivi | hikeä | hikiä |
akkusatiivi | hiki; hien |
hiet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hiessä | hiissä |
elatiivi | hiestä | hiistä |
illatiivi | hikeen | hikiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hiellä | hiillä |
ablatiivi | hieltä | hiiltä |
allatiivi | hielle | hiille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hikenä | hikinä |
translatiivi | hieksi | hiiksi |
abessiivi | hiettä | hiittä |
instruktiivi | – | hiin |
komitatiivi | – | hikine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | hie- | |
vahva vartalo | hike- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaamyöhäiskantasuomen aikainen sana, jonka alkuperä on tuntematon[1]
Käännökset
muokkaa1. pienten hikirauhasten erittämä neste
Liittyvät sanat
muokkaaIdiomit
muokkaa- hiki hatussa – ahkerasti, uuvuttavasti, hiestä märkänä
Aiheesta muualla
muokkaa- hiki Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1068 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).