hiki
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahiki (7)
- pienten hikirauhasten erite, neste jota kuumuudessa leviää ihon pintaan
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhiki/
- tavutus: hi‧ki
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hiki | hiet |
| genetiivi | hien | hikien (hikein) |
| partitiivi | hikeä | hikiä |
| akkusatiivi | hiki; hien |
hiet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hiessä | hiissä |
| elatiivi | hiestä | hiistä |
| illatiivi | hikeen | hikiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hiellä | hiillä |
| ablatiivi | hieltä | hiiltä |
| allatiivi | hielle | hiille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hikenä | hikinä |
| translatiivi | hieksi | hiiksi |
| abessiivi | hiettä | hiittä |
| instruktiivi | – | hiin |
| komitatiivi | – | hikine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | hie- | |
| vahva vartalo | hike- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaamyöhäiskantasuomen aikainen sana, jonka alkuperä on tuntematon[1]
Käännökset
muokkaa1. pienten hikirauhasten erittämä neste
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaahieneritys, hienhaju, hikihelmi, hikihuokonen, hikijumppa, hikikarpalo, hikilappu, hikiliina, hikinauha, hikipinko, hikipisara, hikirauhanen, hikitahra, hikivilla, jalkahiki, kainalohiki, tuskanhiki, villahiki, villanhiki
Idiomit
muokkaa- hiki hatussa – ahkerasti, uuvuttavasti, hiestä märkänä
Aiheesta muualla
muokkaa- hiki Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1068 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).