Substantiivi

muokkaa

hipiä (12)[1]

  1. iho

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhipiæ/
  • tavutus: hi‧pi‧ä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hipiä hipiät
genetiivi hipiän hipiöiden
hipiöitten
(hipiäin)
partitiivi hipiää hipiöitä
akkusatiivi hipiä;
hipiän
hipiät
sisäpaikallissijat
inessiivi hipiässä hipiöissä
elatiivi hipiästä hipiöistä
illatiivi hipiään hipiöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hipiällä hipiöillä
ablatiivi hipiältä hipiöiltä
allatiivi hipiälle hipiöille
muut sijamuodot
essiivi hipiänä hipiöinä
translatiivi hipiäksi hipiöiksi
abessiivi hipiättä hipiöittä
instruktiivi hipiöin
komitatiivi hipiöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hipiä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hipiä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.