hipiä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhipiæ/
- tavutus: hi‧pi‧ä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hipiä | hipiät |
genetiivi | hipiän | hipiöiden hipiöitten (hipiäin) |
partitiivi | hipiää | hipiöitä |
akkusatiivi | hipiä; hipiän |
hipiät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hipiässä | hipiöissä |
elatiivi | hipiästä | hipiöistä |
illatiivi | hipiään | hipiöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hipiällä | hipiöillä |
ablatiivi | hipiältä | hipiöiltä |
allatiivi | hipiälle | hipiöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hipiänä | hipiöinä |
translatiivi | hipiäksi | hipiöiksi |
abessiivi | hipiättä | hipiöittä |
instruktiivi | – | hipiöin |
komitatiivi | – | hipiöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hipiä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[2]
Käännökset
muokkaa1. iho
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- hipiä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.