hirviö
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
hirviö (3)
- (mytologia) taruolento, jota pidetään pelottavana ja vaarallisena
- (kuvaannollisesti) ihminen, joka on syyllistynyt epäinhimillisiin ja moraalittomiin julmuuksiin
- (pelit) yleisnimitys roolipelien vastustajille, olivat he sitten epäinhimillisiä tai ihmismuotoisia hahmoja
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhirʋiø/
- tavutus: hir‧vi‧ö
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hirviö | hirviöt |
| genetiivi | hirviön | hirviöiden hirviöitten |
| partitiivi | hirviötä | hirviöitä |
| akkusatiivi | hirviö; hirviön |
hirviöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hirviössä | hirviöissä |
| elatiivi | hirviöstä | hirviöistä |
| illatiivi | hirviöön | hirviöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hirviöllä | hirviöillä |
| ablatiivi | hirviöltä | hirviöiltä |
| allatiivi | hirviölle | hirviöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hirviönä | hirviöinä |
| translatiivi | hirviöksi | hirviöiksi |
| abessiivi | hirviöttä | hirviöittä |
| instruktiivi | – | hirviöin |
| komitatiivi | – | hirviöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hirviö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. taruolento
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
ihmishirviö, merihirviö, sanahirviö, vauhtihirviö
Aiheesta muualla muokkaa
- hirviö Kielitoimiston sanakirjassa