Adverbi

muokkaa

hirmu (ei vertailuasteita)

  1. vahvistava sana; hurjan, kauhean
    Minulla oli hirmu hauskaa.
    Se oli kyllä hirmu kallis.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhirmu/
  • tavutus: hir‧mu

Käännökset

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

hirmu (1)

  1. jokin kauhistuttava, pelottava tai hirmuinen; hirviö
    Saksanopettajamme oli oikea hirmu.

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hirmu hirmut
genetiivi hirmun hirmujen
partitiivi hirmua hirmuja
akkusatiivi hirmu;
hirmun
hirmut
sisäpaikallissijat
inessiivi hirmussa hirmuissa
elatiivi hirmusta hirmuista
illatiivi hirmuun hirmuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hirmulla hirmuilla
ablatiivi hirmulta hirmuilta
allatiivi hirmulle hirmuille
muut sijamuodot
essiivi hirmuna hirmuina
translatiivi hirmuksi hirmuiksi
abessiivi hirmutta hirmuitta
instruktiivi hirmuin
komitatiivi hirmuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hirmu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hirmulisko, hirmuteko, hirmutyö, kotihirmu, pirttihirmu

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hirmu Kielitoimiston sanakirjassa