historioitsija
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahistorioitsija (12)
- historian tapahtumista kirjoittava henkilö, historiankirjoittaja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | historioitsija | historioitsijat |
genetiivi | historioitsijan | historioitsijoiden historioitsijoitten (historioitsijain) |
partitiivi | historioitsijaa | historioitsijoita |
akkusatiivi | historioitsija; historioitsijan |
historioitsijat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | historioitsijassa | historioitsijoissa |
elatiivi | historioitsijasta | historioitsijoista |
illatiivi | historioitsijaan | historioitsijoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | historioitsijalla | historioitsijoilla |
ablatiivi | historioitsijalta | historioitsijoilta |
allatiivi | historioitsijalle | historioitsijoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | historioitsijana | historioitsijoina |
translatiivi | historioitsijaksi | historioitsijoiksi |
abessiivi | historioitsijatta | historioitsijoitta |
instruktiivi | – | historioitsijoin |
komitatiivi | – | historioitsijoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | historioitsija- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaasanan historioida vanhahtava vartalo historioitse- + -ja
Käännökset
muokkaa1. historian tapahtumista kirjoittava henkilö, historiankirjoittaja
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- historioitsija Kielitoimiston sanakirjassa