hollaaminen
Katso myös: höllääminen |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahollaaminen (38)
- teonnimi verbistä hollata
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hollaaminen | hollaamiset |
genetiivi | hollaamisen | hollaamisten hollaamisien |
partitiivi | hollaamista | hollaamisia |
akkusatiivi | hollaaminen; hollaamisen |
hollaamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hollaamisessa | hollaamisissa |
elatiivi | hollaamisesta | hollaamisista |
illatiivi | hollaamiseen | hollaamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hollaamisella | hollaamisilla |
ablatiivi | hollaamiselta | hollaamisilta |
allatiivi | hollaamiselle | hollaamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hollaamisena (hollaamisna) |
hollaamisina |
translatiivi | hollaamiseksi | hollaamisiksi |
abessiivi | hollaamisetta | hollaamisitta |
instruktiivi | – | hollaamisin |
komitatiivi | – | hollaamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hollaamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hollaamis- |