horjuvuus

Suomi

Substantiivi

horjuvuus (40)

se, että on horjuva

Ääntäminen

IPA: /ˈhorjuʋuːs/
tavutus: hor‧ju‧vuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	horjuvuus	horjuvuudet
genetiivi	horjuvuuden	horjuvuuksien
partitiivi	horjuvuutta	horjuvuuksia
akkusatiivi	horjuvuus; horjuvuuden	horjuvuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	horjuvuudessa	horjuvuuksissa
elatiivi	horjuvuudesta	horjuvuuksista
illatiivi	horjuvuuteen	horjuvuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	horjuvuudella	horjuvuuksilla
ablatiivi	horjuvuudelta	horjuvuuksilta
allatiivi	horjuvuudelle	horjuvuuksille
muut sijamuodot
essiivi	horjuvuutena	horjuvuuksina
translatiivi	horjuvuudeksi	horjuvuuksiksi
abessiivi	horjuvuudetta	horjuvuuksitta
instruktiivi	–	horjuvuuksin
komitatiivi	–	horjuvuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	horjuvuude-
vahva vartalo	horjuvuute-
konsonantti- vartalo	horjuvuut-

Etymologia

sanan horjuva vartalosta horjuv- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on horjuva

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

horjuvuus Kielitoimiston sanakirjassa