Hormeja

Substantiivi

muokkaa

hormi (5)[1]

  1. (arkkitehtuuri) savukaasujen poistokanava; ilma- tai tuuletuskanava

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhormi/
  • tavutus: hor‧mi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hormi hormit
genetiivi hormin hormien
(hormein)
partitiivi hormia hormeja
akkusatiivi hormi;
hormin
hormit
sisäpaikallissijat
inessiivi hormissa hormeissa
elatiivi hormista hormeista
illatiivi hormiin hormeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hormilla hormeilla
ablatiivi hormilta hormeilta
allatiivi hormille hormeille
muut sijamuodot
essiivi hormina hormeina
translatiivi hormiksi hormeiksi
abessiivi hormitta hormeitta
instruktiivi hormein
komitatiivi hormeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hormi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

ruotsin sanasta forma, form < latinan sanasta forma[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hormiaukko, savuhormi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hormi Kielitoimiston sanakirjassa
  • hormi Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
  2. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. hormi.