Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

houkutus (39)

  1. usein voimakasta mielenkiintoa aiheuttava, attrahoiva tekijä tai ilmentymä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhou̯kut̪us/
  • tavutus: hou‧ku‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi houkutus houkutukset
genetiivi houkutuksen houkutusten
houkutuksien
partitiivi houkutusta houkutuksia
akkusatiivi houkutus;
houkutuksen
houkutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi houkutuksessa houkutuksissa
elatiivi houkutuksesta houkutuksista
illatiivi houkutukseen houkutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi houkutuksella houkutuksilla
ablatiivi houkutukselta houkutuksilta
allatiivi houkutukselle houkutuksille
muut sijamuodot
essiivi houkutuksena houkutuksina
translatiivi houkutukseksi houkutuksiksi
abessiivi houkutuksetta houkutuksitta
instruktiivi houkutuksin
komitatiivi houkutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo houkutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
houkutus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä houkuttaa (heikko vartalo houkuta- + -us)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

hokutuskeino, houkutuseläin, houkutuskeino, houkutuslintu, houkutusääni

Lähikäsitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa