huhta
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhuht̪ɑ/
- tavutus: huh‧ta
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huhta | huhdat |
| genetiivi | huhdan | huhtien (huhtain) |
| partitiivi | huhtaa | huhtia |
| akkusatiivi | huhta; huhdan |
huhdat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huhdassa | huhdissa |
| elatiivi | huhdasta | huhdista |
| illatiivi | huhtaan | huhtiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huhdalla | huhdilla |
| ablatiivi | huhdalta | huhdilta |
| allatiivi | huhdalle | huhdille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huhtana | huhtina |
| translatiivi | huhdaksi | huhdiksi |
| abessiivi | huhdatta | huhditta |
| instruktiivi | – | huhdin |
| komitatiivi | – | huhtine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | huhda- | |
| vahva vartalo | huhta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
arjalainen laina[1]
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).