Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

huikentelevuus (40)

  1. se, että on huikenteleva

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huikentelevuus huikentelevuudet
genetiivi huikentelevuuden huikentelevuuksien
partitiivi huikentelevuutta huikentelevuuksia
akkusatiivi huikentelevuus;
huikentelevuuden
huikentelevuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi huikentelevuudessa huikentelevuuksissa
elatiivi huikentelevuudesta huikentelevuuksista
illatiivi huikentelevuuteen huikentelevuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi huikentelevuudella huikentelevuuksilla
ablatiivi huikentelevuudelta huikentelevuuksilta
allatiivi huikentelevuudelle huikentelevuuksille
muut sijamuodot
essiivi huikentelevuutena huikentelevuuksina
translatiivi huikentelevuudeksi huikentelevuuksiksi
abessiivi huikentelevuudetta huikentelevuuksitta
instruktiivi huikentelevuuksin
komitatiivi huikentelevuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo huikentelevuude-
vahva vartalo huikentelevuute-
konsonantti-
vartalo
huikentelevuut-

Etymologia muokkaa

sanan huikenteleva vartalosta huikentelev- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa