huiliminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahuiliminen (38)
- teonnimi verbistä huilia
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huiliminen | huilimiset |
genetiivi | huilimisen | huilimisten huilimisien |
partitiivi | huilimista | huilimisia |
akkusatiivi | huiliminen; huilimisen |
huilimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huilimisessa | huilimisissa |
elatiivi | huilimisesta | huilimisista |
illatiivi | huilimiseen | huilimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huilimisella | huilimisilla |
ablatiivi | huilimiselta | huilimisilta |
allatiivi | huilimiselle | huilimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huilimisena (huilimisna) |
huilimisina |
translatiivi | huilimiseksi | huilimisiksi |
abessiivi | huilimisetta | huilimisitta |
instruktiivi | – | huilimisin |
komitatiivi | – | huilimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | huilimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
huilimis- |