huimaus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahuimaus (39)
- tasapainon menettämisen tunne esimerkiksi korkealta alas katsottaessa tai noustessa seisomaan äkillisesti
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhui̯mɑus/ tai /ˈhui̯mɑu̯s/
- tavutus: hui‧ma‧us / hui‧maus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huimaus | huimaukset |
genetiivi | huimauksen | huimausten huimauksien |
partitiivi | huimausta | huimauksia |
akkusatiivi | huimaus; huimauksen |
huimaukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huimauksessa | huimauksissa |
elatiivi | huimauksesta | huimauksista |
illatiivi | huimaukseen | huimauksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huimauksella | huimauksilla |
ablatiivi | huimaukselta | huimauksilta |
allatiivi | huimaukselle | huimauksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huimauksena | huimauksina |
translatiivi | huimaukseksi | huimauksiksi |
abessiivi | huimauksetta | huimauksitta |
instruktiivi | – | huimauksin |
komitatiivi | – | huimauksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | huimaukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
huimaus- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- huimaus Kielitoimiston sanakirjassa