Substantiivi

muokkaa

huimaus (39)

  1. tasapainon menettämisen tunne esimerkiksi korkealta alas katsottaessa tai noustessa seisomaan äkillisesti

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhui̯mɑus/ tai /ˈhui̯mɑu̯s/
  • tavutus: hui‧ma‧us / hui‧maus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huimaus huimaukset
genetiivi huimauksen huimausten
huimauksien
partitiivi huimausta huimauksia
akkusatiivi huimaus;
huimauksen
huimaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi huimauksessa huimauksissa
elatiivi huimauksesta huimauksista
illatiivi huimaukseen huimauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi huimauksella huimauksilla
ablatiivi huimaukselta huimauksilta
allatiivi huimaukselle huimauksille
muut sijamuodot
essiivi huimauksena huimauksina
translatiivi huimaukseksi huimauksiksi
abessiivi huimauksetta huimauksitta
instruktiivi huimauksin
komitatiivi huimauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo huimaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
huimaus-

Etymologia

muokkaa

huimata + -us

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • huimaus Kielitoimiston sanakirjassa