tasapaino

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

tasapaino (1)

  1. se, että jokin pysyy pystyssä tai paikoillaan; vaikuttavat erisuuntaiset voimat ovat yhtä suuret; menot ja tulot yhtä suuret
  2. (taloustiede) tilanne, jossa kysyntä ja tarjonta ovat yhtä suuret

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑsɑˌpɑi̯no/
  • tavutus: ta‧sa‧pai‧no

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tasapaino tasapainot
genetiivi tasapainon tasapainojen
partitiivi tasapainoa tasapainoja
akkusatiivi tasapaino;
tasapainon
tasapainot
sisäpaikallissijat
inessiivi tasapainossa tasapainoissa
elatiivi tasapainosta tasapainoista
illatiivi tasapainoon tasapainoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tasapainolla tasapainoilla
ablatiivi tasapainolta tasapainoilta
allatiivi tasapainolle tasapainoille
muut sijamuodot
essiivi tasapainona tasapainoina
translatiivi tasapainoksi tasapainoiksi
abessiivi tasapainotta tasapainoitta
instruktiivi tasapainoin
komitatiivi tasapainoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tasapaino-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

yhdyssana sanoista tasa- ja paino

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

tasapainottaminen, tasapainotus

VastakohdatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

hintatasapaino, tasapainoasema, tasapainoelin, tasapainohinta, tasapainohäiriö, tasapainokivi, tasapainopolitiikka, tasapainotila

Aiheesta muuallaMuokkaa